Sunday, June 07, 2015

Kesätyö

En ole tehnyt koko keväänä "mitään", en siis käynyt koulussa, en liikkunut, en treenannut kunnolla piirtämistä tai jaksanut pelata. En saada aikaan roikkuvaa ajokortin hankintaan tai ylläpitää kielitaitoa. Olen aloittanut ehkä 3 kirjaa, jotka on kaikki jääneet kesken. Ihmissuhdekiemuroissa aika on hävinnyt kuin tippunut korvis lavuaariin. Jokainen viikonpäivä tuntuu mulle samalta, paitti keskiviikko, koska keskiviikkoisin läskiahdistaa eniten ja täytyy turvautua löllö teeppareihin. Mutta ei löysimpiin, liian löysistä vaatteista tulee loogisesti läskimpi olo. Terapiapäivänä paadun ja en jaksaisi puhua tai ajatella.

Pääsin vanhalle duunipaikalleni tuuraamaan pari vuoroa. Olen aika kiitollinen, sillä lopetettuani syömishäiriösaikun takia (v 2008?), en uskonut että palkkalistoille on mitään asiaa. Kannatti vain pysyä aktiivisena. Homma on perus asiakaspalvelua ja kassakoneen naputtelua, mutta tykkään paikasta, asikkaista ja työ sujuu paremmin kuin nuorempana. En pelkää yhtä lailla kuollakseni ihmisiä, pelkää liian vaikeita kysymyksiä tai ahdistu yhtä voimakkaasti tekemistäni virheistä. Joo, harjoittelupäivänä stressi särki vastaan, sössin tasaisesti kun en asioita tiedä, ja kerran olen itkenyt vessassa pahantuulisen asiakkaan takia. Mutta jos tiedän että olen paska, parasta vaan pahoitella ja move on. Olen kai viimeisen vuoden aikana kasvanut itseäni kohtaan paljon hyväksyvämmäksi, ja pahat ajatusmantrat eivät kokonaan lamaannuta ja lannista. Mutta toisten tapa kohdella, toisinaan.

Dissaan työkaverien dissausta somessa. Otan kuitenkin vapauden ruotia omia tekemisiäni, ja voisinko toimia paremmin etten törmäilisi ihmisten kanssa. Olen parina viikkona miettinyt työpaikkakemiaa ja sitä mentaalista shakkipeliä, jota uusien ihmisten kanssa täytyy käydä. Parantaisiko ilmapiiriä tai lähentäisikö työsuhdetta jos heitän työtoverille vitsin? Entä jos ei reagoi mitenkään? Sanonko että sanoin jotain, vai nolaanko itseni koska tulin juuri tahalleen ignoratuksi? Oliko Juttuni oli niin typerä, että hän säästi minua nöyryytykseltä ettei reagoinut mitenkään, ei vastaa ilkeyttään vai oli liian keskittynyt puhelimeensa?

Suurin osa kollegoista on ennestään moikkaus-tason tuttuja, ja valtaosa onkin kohteliaita ja mukavia. Sitten on pari, jotka aloittavat marinan ja ulinan jo ennen ovien aukaisemista. Enkö vaan tajua näin pokalla vedettyä vitsiä? Eka työpäiväni ja odotan pääseväni ajoissa sisään vaihtamaan vaatteet. Ensimmäinen törmäämäni kollega on ennestään tuttu, ja nuorena pelkäsin hänen vihaavan minua. Älä nyt tollasia enää aattele. Muttei nainen vieläkään hymyile, nyökkää, moikkaa, ottaa ikuisuuden avata oven ja kylmästi arvaa olenko tulossa töihin tänään. Kukaan ei toivota tervetulleeksi, vaan pari alkaa valittaa miten vähän olen valmistautunut duuniin, miten ihmeessä he tulevat selviämään kanssani jos miehitys on vajaa. Ihan kuin en olisi huoneessa kuulemassa kaikkea.

Ekalla vuorollani tehtiin sanomattakin selväksi, että minua ei aiota ottaa keskusteluihin mukaan jos töissä on hiljaista. Olen tullut nuhtelevaan sävyyn nolatuksi kun en tunnistanut jotain julkkisasiakasta, ja automaattisesti jaellut alennuksia. Oli tunnettu tai tavis, nuori tai vanha, jne. minulle on rehellisesti aivan sama. Ihan samalla kiltteydellä ja kohteliaisuudella pyryin palvelemaan kaikkia. En ole yhtä ymmälläni ja ärsyyntynyt asioista, vaan asenteista. Lisävuorot jaettiin selkäni takana, koska olen vain väliaikaistyöntekijä. Kun kysyn jotain yksinkertaista neuvoa, asia saatetaan hiljaa tehdä edessäni puolestani, ei sanoa, selittää, opettaa. Kylmästi ja kommentoimatta. Olenko niin tyhmä ettei minulle kannata toistaa? Niin ilmaa, että turha väräyttää ilmettään? En voi asiasta edes sanoa, en uskalla ja toinen ei ole tietävinään. Olisi pitänyt itse tietää, ei vaivaa ja kysellä!

Hankalaa työilmapiiriä, anyone? Miten toimia parhaiten, vaikka on "vain se uusi/väliaikainen tyyppi"?

8 comments:

  1. Voimia! Itse olen saanut aikamoista kohtelua osakseni ollessani se uusi tyyppi työpaikalla. Vieläpä uusi koko alalla, joten olin muutenkin epävarma osaamisestani. Hento itseluottamukseni sai kovan kolauksen, kun minua selkeästi inhottiin. Tuntui, että kaikki työpaikan ongelmat laitettiin minun syykseni.

    Irtisanouduin siitä paikasta muutaman kuukauden kuluttua. Seuraavissa paikoissa olen saanut asiallista kohtelua, vaikka yhä olen yleensä muihin verrattuna nuori ja kokematon.

    Tiedostan, etten välttämättä ole se porukan nohevin tyyppi, mutta työpaikalla ketään ei saisi kiusata ja jättää ulkopuolelle, vaikka olisikin uusi/ tilapäinen/ muuten vaan erilainen. Kinkkisintä on, jos esimies on se, joka on asiaton.

    Älä lannistu! :) Ja muista, että on muitakin potentiaalisia työpaikkoja.

    t. Karoliina

    ReplyDelete
    Replies
    1. Moikka! Luulen, että kyse on lähinnä parin ihmisen ilmapiiristä. Olen ollut tuuraajana eri vuorossa, jossa taas sain tosi ystävällistä ja asiallista kohtelua. Siksi tuntuukin pahalle, ihan kuin olisin paria ihmistä jotenkin henkilökohtaisesti loukannut. Tuossa sinun tapauksessakin näkee, että vika ei ollut todellakaan sinun, etenkin jos muualla kohtelu on ollut asiallisempaa. :) Kivaa kesän jatkoa!

      Delete
  2. Toimi niin että itsestä tuntuu hyvältä. Ennestään tuntemattomille voi luoda aivan uuden kuvan itsestään jos vain haluaa. Voi leikitellä, olla älykkö, hipsteri, salaperäinen, whatever.

    <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Äh, osaisikin! :D Oon sama palikka joka keississä.

      Delete
  3. Sanoisin, että puhu esimiehesi kanssa. Saattaa hyvin olla, että joku jo ennen sua on saanut kärsiä työkavereidesi käyttäytymisestä. Ketään, riippumatta työsuhteen pituudesta, ei tulisi alistaa ja ulkopuolistaa työporukasta tuolla tavoin. Voimia!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tuntuu vain lapselliselta mennä itkemään esimiehelle että "noi ei leikkiny mun kanssa", sillä en halua lopettaa hommaani, haluan voida olla yhteistyökykyinen. Pelkään että asian kommentointi vaarantaa jatkomahikset ja saa minut näyttämään yhteistyökyvyttömältä :x

      Delete
  4. Tämä saattaa olla hyödytön kommentti, mutta tärkeintä musta on yrittää pitää kiinni ajatuksesta, että se paska ilmapiiri ei johdu susta vaan työpaikan ongelmista. Jos joku kohtelee sua ikävästi, hän luultavasti kohtelee/on kohdellut muita samassa asemassa olevia ihmisiä ihan samalla tavalla tavalla kuin suakin. Se ei siis johdu siitä että olisit tyhmä. Esimiehillä on mun kokemuksen mukaan aika iso rooli tuollaisissa tapauksissa.

    Ite oon koittanut vetää nihkeiden tai välttelevien työkavereiden kanssa linjaa, että jatkan tervehtimistä ja heille puhumista sinnikkäästi, vaikka vastaus olisi kuinka vaisu tahansa. Yritän aina olla normaalin ystävällinen ja kohtelias vaikka toinen ei olisi. Oon jotenkin ajatellut, että siitä toisesta alkaa tuntua vaikeammalta olla nihkeä, jos hymyilen ja kiitän, vähän samaan tapaan kuin hankalien asiakkaiden kanssa. Parempi tutustuminen ei toki kiinnosta enkä sellaista yritäkään.

    Tsemppiä töihin ja hyvää kesän jatkoa!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos! Yritän pitää tuosta kiinni. Ajattelin ekana päivänäni olla super kiltti ja jättää omaan arvoonsa jossei minua haluta "mukaan" juttuihin, mutta lähiaikojen paska-fiilikset on saaneet hermoni rakoilemaan. Onneksi vuorosta löytyy kilttiäkin tyyppiä. Ei ollut yhtään hyödytön kommentti, vaan rohkaisi ja piristi kovasti! (;_;) Luulen, että työpaikalla on kaunoja eri vuorolaisten välillä jotka näkyy joskus ilmapiirissä, mutta en ota niihin osaan, sillä minulla ei ole mitään ketään vastaan.

      Delete

HUOM ole kiltti ja käytä jotain nimimerkkiä anonymous-sijasta, että eri vastaajat erottuisivat. Vastaan kommentteihin tähän samaan boksiin. :) Ethän kommentoi vain mainostaaksesi omaa saittiasi. Kiits. Nyt haluan kuulla jokaisen ajatuksesi, hyvät ja pahat. Avautuminen on sallittua, ellei jopa suotavaa ♥