Saturday, July 04, 2015

How you'd have a happy life if you did the things you like


Juhannuksena heitettiin uuden Rakkaan kanssa kännisläpällä-tyyliin puheita asunnon vaihtamisesta; nykyinen on mukava, mutta aivan liian ahdas kahdelle aikuiselle ja kissalle. Netistä löytyi samalta paikkakunnaltakin vähän isompia kämppiä, ja kokeiluksi mentiinkin yhteen näyttöön. Toista ei tarvinnut enää mennä katsomaan, vaan kirjoitettiin sopparit. Tämä kaikki ehkä 3 päivän sisällä. Uudessa asunnossa on neliöitä lisää, hyvät yhteydet, saunat, parvekkeet ja astianpesukoneet. Rakas on raahannut jo muuttolaatikoita asuntoon, vaikka muutto on vasta kuun lopussa.

Syksylle on yhteinen reissu Berliiniin ja pari tuurausvuoroa nyt loppuneeseen kesätyöhöni. Eilen illalla kl. 21 aikoihin kolahti myös sähköposti myönnetystä opiskelupaikasta! Oikeasti, jatkan yhä.. vielä.. samassa toimipisteessä, samaa koulutussuuntaa, vähän eri linjalla. Jouduin käymään keväällä koko hakurumban uudelleen, sillä vaihto- ja sairasteluvuodet olivat imeneet opiskeluoikeuteni. Ah, mikä vitsi. En kehtaa kuuluttaa missään huojennustani opiskelupaikasta, on se vaan noloa roikkua samassa laitoksessa vuodesta 2007 alkaen. :----D Koulutus on kuitenkin vain 4 vuotta, eikä mikään maisterin tutkinto.

Yhtä iso vitsi on ajokoulun käyntini, johon tunnit otin 2011/2012. Sairastelu, matka, joulu, sairastelu, laiskuus, lykkäys kertaa X ja en ole mennyt edes teoriakokeeseen. Eilen aamulla lähiön nukkuessa avasin teoriakirjan ja hyiii olin pihalla, mutta pakko kai lukea jos haluan säilyttää perintöoikeuteni ja säästyä ikuiselta nälvinnältä asiasta.

Päätin myös nousta perseeltäni valittamasta ja mennä aamuisin kävelylle. Jopa.. kahdesti olen sen tehnyt. En jaksa syödä unilääkettä, vaan olen sulauttanut unirytmini aamu viideltä heräilyyn. Parisuhteessa tuntuu toimivan hyvin, sillä kummallekin jää omaa aikaa ja rauhaa aamulla/illalla toisen vedellessä zetaa.

Näin myös entistä Poikkistani, suuri haikeus täytti sydämmeni, mutta oli ihana nähdä kaverimielessä. Halattiin ja juteltiin diipadaapaa vähän kankeasti, puistossa oli yllättävän kylmä hellepäiväksi, ja olin kuluttanut taas ikuisuuden kaupassa pelätessäni luomulimujen agave-siirappeja ja sokereita. Olihan se alku, kesää on vielä jäljellä puisto-picnickeihin. Ehkä saan ex-Poikkiksen uudesta tytystä itselleni uuden kaverin? Lähdin hyvällä mielin, mutta kotona tyhjensin mansikkalitran, kolme sämpylää päälisineen ja duunailemaani raakasuklaata mahalaukun kautta pönttöön.

5 comments:

  1. tiekkö, siinä ei ole mitään noloa että olet opiskellut samassa paikassa noin kauan. mä en pysty kuin ihailemaan sinun sinnikkyyttä! moni olis jo lyönyt hanskat tiskiin kauan sitten.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Oi kiitos ! Kiltisti sanottu ♥ ♥

      Delete
    2. Täälläkin sitä mieltä ettei mitään hävettävää ole asiassa. Itse en ole ikinä yhtäkään koulua peruskoulun jälkeen käynyt loppuun (ja ikää on kohta 30). Tämänhetkinenkin koulu menee jo yliaikaa (viideskö vuosi nyt elokuussa alkaisi) ja tulee menemään vielä jonkin aikaa. Olen jopa miettinyt vallan lopettamista, kun ei siitä tunnu tulevan mitään.
      Itsellä koulut keskeyttää aina tuo ainainen masennus :(

      Delete
  2. Saako udella, miten/missä tapasit nykyisen poikaystäväsi?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Saa. Tiedettiin toisemme ennestään ja satuttiin tapaamaan nörttitapahtumassa. ;---)

      Delete

HUOM ole kiltti ja käytä jotain nimimerkkiä anonymous-sijasta, että eri vastaajat erottuisivat. Vastaan kommentteihin tähän samaan boksiin. :) Ethän kommentoi vain mainostaaksesi omaa saittiasi. Kiits. Nyt haluan kuulla jokaisen ajatuksesi, hyvät ja pahat. Avautuminen on sallittua, ellei jopa suotavaa ♥