Thursday, August 20, 2015

Nämä sanat kannan seuraavan vuoden

Viikko sitten tapahtui pari ikävää ihmiskohtausta matkani aikana, jolloin tiivistyi jälleen miten en loukkaannu hukatusta rahasta, ajasta tai energiasta, mutta toisten käytöstavoista. Olin kaupassa kädessäni 2-3 pussillista hedelmiä, ja jonotin ruuhkaisen, lämpimän marketin kassalle. Takanani oleva henkilö ei kauheesti katsonut eteenpäin, vaan lirkutteli jonkun naisen lapselle vieraaseen jonoon. Ei siinä mitään, mutta tyyppi kiilaa perääni kauppakärryillään. Ei ehkä kovaa, ei ehkä tarkoituksellisesti tahalleen, mutta tönäisee. Ja toisen kerran. Sekä kolmannen. Tässä vaiheessa alkaa mittani hiukan täyttyä, enää en vain siirry liikkeen voimasta eteenpäin, vaan jymähdän takaisin paikalleni, muistaakseni varovasti vilkaisen taaksepäin ja mutisen "excuse me". Teen tämän aika vaivihkaa, en muljauttele silmiäni, en venytä vokaaleja kuin amerikkalaisessa tositv-sarjassa.

Jos minulta kysytään, "miten meni näin omasta mielestä" - oli liikkeeni jo aika boldi. Olen elämässä tottunut myötäilemään, ottamaan kolhut vastaan, enkä kauheasti tahdo nousta toisia vastaan tai puolustautua itseni takia. Liekö sisälläni nössö, tavallinen konfliktitilanteita inhoava suomalainen vai pidänkö omanarvon tunnettani alhaalla. En halua osoitella toisia pahalla sormella ikään, sukupuoleen tai kokoon riippuen, mutta minulla on oikeus olla, olin nuori nainen tai en. Vaikken ylväästi itsestäni ajattelisi, on minusta väärin jäädä jonkun minua kolmesti kookkaamman ja ainakin kaksi kertaa vanhemman miehen tuupittavaksi. 


Sain maksettuani kamani ja kootessani hedelmäpusseja alkoi ukko läksyttämään leukojaan takanani. Sanoin ihan neutraalisti pahoitellen, etten ymmärrä kieltä ja saan vastaukseksi "No, but you have a very bad attitude". Kuulemma vien niin paljon tilaa, että kukaan muu ei pääse liikkumaan kassajonossa. Vihamielinen äänensävy ja katse sattui ja kovaa, vaikka en kahta englanninkielistä lausetta lukuunottamatta muuta ymmärtänyt. Tässä vaiheessa kaikki myyjät ja asiakkaat kolmessa kassarivissä jo tuijottavat, kun ukko jatkaa maan kielellä huutoa ja sättimistäni. Hävetti, hämmensi, en saanut kuin puheripulilla suomeksi suustani, että anteeksi-nyt-vain-mutta-tehän-siinä-rollaattorilla-minun-päälle-tulette. Tässä kohtaa kassatyöntekijä huokaili ja viittoi minua vain lähtemään ja antavan asian olla. Kokosin massiiviset 2 hedelmäpussiani ja toisten tien tukkivan massiivisen arseni, ja suunnistin kohti uloskäyntiä kyyneleiden tukkiessa silmät.

En katsonut taakseni tuijottiko koko kassaosasto, sillä itkeä vuodatin järkytyksestä jo ennen pihalle pääsyä, ulkona, matkan majoitukseen ja paikan päällä. Tunsin jälkikäteen syyllisyyttä tunteistani, mutta at the time olisin rehellisesti sanoen halunnut heittää keskaria, kirota ettei jumalauta tuon mahan takaa alle jääviä näekään, eipä ihme jos tollasella naamalla tapaidiootiksi kasvaa. Mutten sanonut. En halua olla se, joka syyllistää toisia näiden piirteistä.

"No, but you have a very bad attitude".

Olisiko sama raivo ja julkinen nöyryytys tullut jollen olisi nainen tai tyttö, "nätti" (aka käytin mekkoa ja ripsaria) tai alle 30-vuotias? Jos olisin ollut mummeli tai aikuisten viikset ja haban kasvattanut mies? Ei varmasti. Varmasti näinkin sattuu, mutta kuinka monta kertaa on tuntunut syylliseltä olla nuori nainen? Hidas, itsekäs, asennevikainen, tilaa vievä. Voin olla tuota kaikkea, mutten enää tahdo pyytää anteeksi omaa olemistani.

Onko teillä vastaavia tarinoita jaettavina? Käykö koskaan mielessä "jos en olisi ulkoisesti xx, ei minulle näin käyttäydyttäisi"?

7 comments:

  1. Surullistahan tässä on se että heillä itsellä on paha olo jota he sitten levittävät muille. Sä nyt vain satuit tielle. Ikävä kyllä. Pystyn hyvin samaistumaan siihen pohjattoman ikävään tunteeseen kun olemassaolollaan häiritsee muita, vaikkei varmasti haluaisi olla muiden silmien nähtävillä. Kaikkea todella, todella ikävää on huudeltu ja kommentoitu myös minulle:'(

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niinpä, ärsyttää olla sellainen "helppo uhri" olla purku kohteena tai puruleluna toisille. :/ Summasit aika hyvin ajatukseni tossa tokavikassa lauseessa.

      Delete
  2. miten ihmisellä voi olla huono asenne jos hän huomauttaa siitä että häntä tönitään jatkuvasti kärryllä? uskomatonta. missä maassa olet?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joo, ja minä en kovaan ääneen edes huomautellut, vaan "pidin huolta omista asioistani". Asun Suomessa, olin reissussa Saksassa.

      Delete
  3. Kerran yksi mies töni minua kärryllään ihan tahallaan kassajonossa, ja lopulta tartuin kärryn etuosaan ja tönäisin sitä miestä kohti niin kovaa kuin jaksoin ja sanoin "älä töni mua sillä vitun kärrylläs". :D Mulla ei vaan riitä kärsivällisyys tollaseen paskaan, vaan suutun välittömästi. Mulla oli pitkään tapana ns. uhriutua ja antaa ihmisten kohdella mua huonosti, mutta jossakin vaiheessa päätin, että nyt saa riittää. Itsetuntoni on parantunut sen jälkeen paljon, mutta toisaalta olen joutunut myös vaikeuksiin sen takia. :D

    ReplyDelete
  4. Ja kommentoijalle samsamm: et ole hakoteillä :) <3
    (en vain julkaise nimiä blogissa)

    ReplyDelete
  5. Se kammottava, KAMMOTTAVA mulkku. Olen niin pahoillani puolestasi, että jouduit kokemaan tuollaista. Tuollaiset ihmiset ovat itse hyvin silmiinpistävästi ajattelemattomia ja (henkisesti) tilaavieviä, ja kuitenkin juuri he ovat kärkkäimpiä syyttämään muita, täysin perusteetta, ko. piirteistä. Sinäkin olet IHANA, nuori, pohdiskeleva, herkkä nainen etkä yksinkertaisesti voisi viedä ylimääräistä tilaa tässä maailmassa vaikka yrittäisit. Asenteellasi ei voisi sohia viattomia kassajonolaisia vaikka kuinka koettaisi. Pistää vihaksi, kun muut projisoivat omat paskansa suhun.

    Kun mua on kohdeltu huonosti esim. ennakkoluuloja herättävän pukeutumisen takia, niin purjehdin tilanteen läpi supertyynenä (koska I'm the bigger person jne.), mutta kävellessäni poispäin sisälläni kohoaa kyyneltensekainen, aggressiivinen raivo, joka ei missään vaiheessa näy ulospäin. Saan sulatella sitä raivomöykkyä kaikessa hiljaisuudessa monta päivää. Yhtäältä en kadu tyyneyttäni, mutta toisaalta kadun sitä, etten millään tavalla näpäyttänyt takaisin. Annoin passiivisuudellani hiljaisen hyväksynnän huonolle kohtelulle.

    Vaikeita juttuja. Toivottavasti tapaus ei jää kaihertamaan ja murehduttamaan pidempään, se ei ansaitse minkäänlaista säilytystilaa sun pään sisältä. Toivon sulle kahmalokaupalla hyviä kauppareissuja, ystävällisiä kassaneitejä ja -poikia, hymyileviä lapsia ja hyväkäytöksisiä kanssajonottajia <3 Tsemppiä!

    ReplyDelete

HUOM ole kiltti ja käytä jotain nimimerkkiä anonymous-sijasta, että eri vastaajat erottuisivat. Vastaan kommentteihin tähän samaan boksiin. :) Ethän kommentoi vain mainostaaksesi omaa saittiasi. Kiits. Nyt haluan kuulla jokaisen ajatuksesi, hyvät ja pahat. Avautuminen on sallittua, ellei jopa suotavaa ♥