Tuesday, November 03, 2015

"Perusbulimikko"

Kuulin ystävättäreltäni tarinan jostain tapaamastaan naisesta, joka oksensi ilmeisesti itse-aiheutetusti suht julkisella paikalla. Närkästyin kommenttia, että nähty nainen ei ollut "perusbulimikko", vaan näytti nelikymppiseltä perheen äidiltä. Uskoin ettei kommentti ollut tarkoitettu negatiiviseksi, ja hän viittasi statistiikkan minkä ikäisillä sh yleisimmin esiintyy, mutta se ei estänyt minua analysoimasta..

Mitä väliä on toisen iällä, jos sairastaa mielenterveysongelmaa?
Tekeekö muka vanhempi ikä syömishäiriöisestä hävettävän?

Perus-sana on jo yksinään vähättelevä. "Perusbulimikko" eli joku tytön hupakko, joka ei kestä muutoksia elämässään ja hallitsee elämäänsä ruoan kautta? Joka ei kestä karkkihyllyn kiusausta? Jätskialtaan viettelystä? Sipsihyllyn hurmaa? Perus, eli tavallinen. Perus eli normaalivartaloinen. Kuhan nyt vähän oksentelee, mitä sitten, anoreksiahan se vakava syömishäiriö on (myös tytöntylleröillä). Anorektikko-tylleröthän eivät koskaan oksenna.

Vuosia hoidossa olleena ja muuten vain ihmisistä kiinnostuneena, olen nähnyt ja kuullut avautumisia niin kaiken ikäisiltä syömishäiriöisiltä: iästä ja sukupuolesta riippumatta Istunut baarissa iltaa ja yllättäen vastapäinen mies, ikää yli kolmen kympin, myöntää montako tuhatta kaloria on ahminut edellisenä iltana. Nähnyt sairaaloisen laihoja "anorektikkotyttöjä", joiden bulimiaa ei uskota. Syömishäiriöitä on lapsilla että lapsia omaavilla. Niin paljon pelkoa ja häpeää liittyy avun etsimiseen ja vastaanottamiseen, toivoisin että yleinen huomaavaisuus jonkin sairasryhmän nimittelyyn säilyisi.

Onko ylipäätään hävettävää oireilla julkisella paikalla?

Kahlaan mielessäni läpi kaikki vaihtoehdot, miksi nainen olisi voinut voida pahoin eikä ehtiä vessaan. Ystävättäreni oli ratkaissu tilanteen huutamalla naiselle kaukaa "Mitäs siellä oksentelet?" ja säikähtäneenä, nainen oli lopettanut. Pöyristyin vielä enemmän, sillä kenen asia on tulla puuttumaan toisen oireiluun, ellei hyvällä ja huolenpidolla? Oksentamisen takana on aina jokin raju syy, oli sitten henkinen tai fyysinen, ei siinä huvikseen asfalttia sotke.

Mitä tekisitte tilanteessa jos näkisitte jonkun julkisesti syömishäiriö-oireilevan? Onko "perus" tai muut yleistykset häiriöiden mitätöintiä?

6 comments:

  1. järkyttävä reaktio kaveriltasi - miten ihmiset kehtaa olla noin kovia toisiaan kohtaan? kertoo siitä, miten perusihmiset (no pun intended) eivät ymmärrä syömishäiriöitä ollenkaan. Ne nähdään vain huomionhakuna, ei oikeina sairauksina tai todellisina ongelmina.
    Jos itse näkisin vastaavaa, todennäköisesti koittaisin vain olla kiinnittämättä huomiota. Tilanne on ollut ko. oirehtijalle muutenkin varmasti häpeällinen ja kiusallinen, joten paras olla hienotunteinen. Toki olisi mahdollisuus mennä kysymään, onko kaikki hyvin, mutta en tiiä olisko se asiallista kun kyseessä tuntematon ihminen :/ Ehkä. Vaikea tilanne.

    Yleistykset ovat ehdottomasti häiriöiden mitätöintiä ja tuntuvat alentavilta. Pahinta on musta ylipäätään sanojen "anorektikko" ja "bulimikko" käyttö: ihan kuin sairastaminen olisi jotain aktiivista tekemistä ja valittu rooli, kuten "muusikko" tai mikä vaan. Harvemmin muita sairauksia sairastavat ovat tuonkaltaisia subjekteja, syöpäläinen, diabetestäjä? Itseäni harmittaa kovasti, noihin nimiin liittyy jo vahvasti yleistyksiä jopa ilman perus-etuliitettä.

    ReplyDelete
  2. Onhan tuohon julkiseen oireiluun tosi vaikea lähteä puuttumaan. Voi miten monta kertaa on tehnyt mieli pysäyttää henkihieverissä juokseva selvästi anorektinen tyttö, ja kysyä onko kaikki hyvin... Mutta ei vaan uskalla ja sitten tilanne menee jo ohi, vaikka se voisi oikeasti olla hyötyäkin. Mutta missään tapauksessa ei pitäisi mennää negatiivisesti kommentoimaan, tosi törkeää käytöstä tuolta ystävältäsi.

    Kaikki syömishäiriötä sairastavat ovat yksilöitä, eikä mitään perus-anorektikkoa/bulimikkoa ole oikeasti olemassa. Silti noi stereotypiat elää ihmisten mielissä tosi vahvasti. Itsekin sain kerran (sh-hoitoon perehtyneeltä) psykoterapeutilta osakseni ihmettelyä, kun syömiseni eivät vastaa ulkonäköäni ja "tyypillistä" anoreksiaa sairastavaa. Ei ainakaan yhtään vähentänyt valmiiksi voimakasta häpeän tunnetta herkuttelusta yms. -.-'

    ReplyDelete
  3. Kaikella kunnioituksella ystävääsi kohtaan, mutta nyt oli kyllä todella paksua settiä häneltä. Suututtaa!

    Tällaiset tapahtumat ja tilanteet saa jälleen kerran miettimään, missä on ihmisten tahdikkuus? Entä empatia? Tai hienotunteisuus? Oli syy mikä tahansa, tollainen huutelu tai kommentointi ylipäänsä on todella mautonta - jopa vaarallista. Jospa kyseessä oli syömishäiriöinen, ehkä tilanteessa kannattaisi rauhoitella ja ohjata sivumpaan, ei tehdä asiasta isoa numeroa ja olla edes sen hetken läsnä tuntematonta. Entä mitä jos oksenteluun liittyisi välittömästi henkeä uhkaava tilanne, liittyi se syömishäiriöön tai ei. Tulisiko nasevan huomion tehneelle huutelijalle hyvä mieli?
    Ironista sinänsä, että ainoa häpeää tunteva tuossa tilanteessa kuuluisi olla itse huutelija. Voisi vain kysyä, miten pokka tuollaiseen edes riittää.
    Mutta tottahan se on, ja samalla surullista, miten paljon mielenterveyden ongelmiin liittyy vähättelyä ja ihme lokerointia tietynlaiseen muottiin. Kaikki yleistykset on musta jonkinlaista vähättelyä tai asian sivuuttamista. Ei masennusta ole kahta samanlaista puhumattakaan syömishäiriöstä tai mistä tahansa mt-ongelmasta.

    Puuh, kylläpä kuohahtikin. Olet Kafi kyllä valtavan fiksu tyyppi, oon pohtinut sitä kovasti kun olen lueskellut sun aiempia tekstejä. Kovasti kaikkea hyvää ja voimia!

    -ibis

    ReplyDelete
  4. Oon vähän devil's advocate, mutta ehkä ystäväsi yritti tarkoittaa hyvää? En usko että hän yritti mitätöidä tai vähätellä ketään, mutta toisaalta ei kai syömishäiriötä pidä kohdella myöskään mitenkään erityisesti kukkaa kämmenelläkään. Syömishäiriöisiä on todella vaikea auttaa, koska jos on liian "kiltti" niin silloin enable toisen käytöstä, mutta liian jyrkkä suhtautuminen taas voi ajaa epätoivoon. Ja loppupeleissä kun kukaan ei voi parantuaa sua paitsi se ihminen itse. Mä haluan uskoa, että sun ystäväsi yritti tarkoittaa hyvää ja kertoi sulle tästä tilanteesta myös sillä samalla taka-ajatuksella eikä yrittänyt sua loukata.

    T: "Ei-mikään-perusbulimikko" 30v

    ReplyDelete
  5. Kuulostaapa todella omituiselta, että joku bulimikko noin vain laattailisi menemään tyyliin keskellä katua. Tulee mieleen että itselläni esim. on eräs ruoka-aineallergia, joka aiheuttaa voimakasta pahoinvointia. En siitä oksenna, mutta jos ns. oksetutan ruoan itsestäni, oireet helpottavat. Mutta silti, menisin ehkä ennemmin jonnekin puskaan syrjään. Julkisesti oksentelu on ehkä vähän sama kuin kadulle virtsaaminen: tyylitöntä. Silti tuo "Mitäs siellä oksentelet" -kommentti on kyllä vielä tyylittömämpää.

    Julkisesta oireilusta mieleen tulee ensimmäisenä ruokailutilanteet. Juuri vastikään oli kiusallista, kun isossa seurueessa ravintolassa sain kommentteja "sä et varmaan syö koskaan kovin paljon" ja "ota nyt, ei siinä paljoa kaloreita ole". Ja minullahan ei tosiaan enää syömishäiriötä edes ole, vaikka julkiset ruokailut eivät mieleeni olekaan ja olen edelleen niin sanotusti hoikanpuoleinen. Mutta ymmärrän, että lievästi ahdistuneena pienehköä annostaan särpivä laiheliini voi herättää tietynlaisia ajatuksia. Varsinkin, jos tietää historiani.

    -K :)

    ReplyDelete
  6. Ehkä se tekee siitä hävettävän siinä muodossa, että ihmiset saattaa ajatella "eikö toi oo vieläkään parantunut". Vähän sama kuin kaikissa mt-ongelmissa. Tosin, voihan syömishäiriö puhjeta myöhemmälläkin iällä. Ja mitä noihin julkisilla paikoilla oireiluihin tulee..mulla itelläni on paha oksennusfobia joten juoksisin varmaan karkuun jos näkisin jonkun ykäilemässä. Sorry... Jos taas näkee selkeästi anoreksiaa sairastavia, tulee lähinnä halu auttaa. Ei vaan tiedä miten. Ja sitten ärsytys kun suurin osa ihmisistä saattaa tuijottaa. Ainahan sitä tuijotetaan jos poikkeaa massasta.
    -l

    ReplyDelete

HUOM ole kiltti ja käytä jotain nimimerkkiä anonymous-sijasta, että eri vastaajat erottuisivat. Vastaan kommentteihin tähän samaan boksiin. :) Ethän kommentoi vain mainostaaksesi omaa saittiasi. Kiits. Nyt haluan kuulla jokaisen ajatuksesi, hyvät ja pahat. Avautuminen on sallittua, ellei jopa suotavaa ♥