Tuesday, December 01, 2015

Pari askelta parempaan päin

Masennusta on vaikea tunnistaa, ainakin itse. Tarvitsen usein ulkopuolelta jonkun sanomaan "Kyllä, oireidesi x ja y mukaan olet masentunut" tai pikemminkin antamaan luvan olla masis, eikä vain laiska, tyhmä ja saamaton.

Nyt viikon-parin mentyä paremmin pitkään aikaan, osaan huomata olleeni todella, todella masentunut jonkin aikaa. Olen välillä nukkunut paremmin kokonaisia öitä, ollut aamulla kiinnostunut taas laittautumaan ja lähtemään ulos kotoa, tuntenut jotkin asiat mielekkäiksi, mielenkiintoiseksi tai viihdyttäviksi. Jokin on tuntunut joltakin, kaikki ei ole ollut turhaa koska ihan sama. Energiaa ei ole ollut kuin muille jakaa, mutta enemmän kuitenkin kuin koomaava passiivisuus ja aloitekyvyttömyys. Olen jaksanut tarttua pariin kotiaskareeseen ilman piiskan heilutusta, käydä koulussa ja jopa suorittaa ajoteoria kokeen (LÄPI).

Nyt ennen joulua koulun osalta on väljää, ja saan keskittyä palautumiseen. Jouten olo saa välillä mieleni vajoamaan, joten koetan käydä ulkosalla, tehdä askareita ja harrastaa. Olen paljon viettänyt viikonloppuja ystävien kanssa, leiponut peltikaupalla terveellisiä brownieita, käynyt piirtämässä elävää mallia ja huomioinut kissaa ja poikaystävää.

Vasta paremmin mennessä olen huomannut miten huonosti syksyllä välillä meni: jatkuva väsymys, koulun tuoma stressi, kylmähikiset painajaiset exästä ja yleisesti kiinnostumaton olo. Aloin syömään rautatabletteja, ryhdyin kokonaan vegaaniksi ja lääkärin määräyksestä Tyroksiinia. Kilpirauhasarvoni olivat hiukan alakanttiin, joskaan ei viitearvoijen alle, mutta lääkärin mukaan pieni annosmäärä voisi tukea masennuslääkitystä. Oli se tästä tai ulkoisista tekijöistä, olo on yllättävän hyvä. :)

12 comments:

  1. Kiva kun päivitit:)<3

    ReplyDelete
  2. Tosi kiva, että sä voit paremmin! Löysin sun blogin vähän aikaa sitten, ja tykkään sun tyylistä kirjoittaa. :) Mikä masennuslääke sulla muuten on nyt käytössä, jos siitä on ollut siis apua?

    ReplyDelete
    Replies
    1. On useammasta ollut "johonkin pisteeseen" apua, mutta usein lääkkeitä joutunut venkslaamaan. Nyt syön aripipratsolia ja venlaflaxinia!

      Delete
  3. Olen aika varma, että katselen sinua parhaillaan netissä. Todella hämmentävää, olet aivan toisenlainen kuin olin kuvitellut (hyvällä tavalla :), mutta liian moni asia täsmää, joten tämä ei voi olla omaa mielikuvitustani, eihän?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hihi, shh! ;) (ei ole mielikuvitusta)

      Delete
  4. Kyselisin tosta sun syömisestä, eli millä perusteilla olet vegaani? Syömishäiriö ja ruokien tiukka jakohan on ihan tyypillistä, mutta kiinnostaa että myönnätkö sinä avoimesti että kyllä, koska olen syömishäiriöinen, minä en syö sitä ja tätä, vai onko jotain eettisiä selityksiä yms.?

    Lisäksi edelliseen postaukseen ajatuksenheitto, että olen tismalleen samaa mieltä sinällään tilanteesta ja huutelun tarpeettomuudesta yms, mutta olen alkanut ajatella, yritämmekö todellisuudessa vain puolustaa sairautta? Mitä mieltä itse olet? Syyllistytkö joskus omien sairauksiesi puolusteluun, jossain sisimmässäsi. "Olen masentunut, kyllä mä saankin jäädä kotiin." "Kyllä syömishäiriöisellä pitää olla oikeus oksentaa! Se on sen oikeus"

    ReplyDelete
    Replies
    1. Moikka! Kiitos mielenkiintoisista kysymyksistä. Sori en osannut ihan tiivistää vastauksia, joten pohdin tähän perään. ^^; Olen koettanut miettiä eettisiä syitäni jo pidemmän aikaa, ja kananmunista ja kalasta en tahtonut päästää irti. Muistaakseni kun karsin ruokavaliostani terveyssyistä gluteiinin, toivoin myös laihtuvani kun en söisi pastaa ja pizzaa (nykyään syön etenkin pizzaa aika usein :D). Ainahan syömishäiriö salaa nalkuttaa ja iloitsee kun pääsen hallitsemaan jollain lailla ruokavaliotani, vaikka en onnistuisi vähentämään syömistä ja laihtumaan.

      Vegaanina eläminen on silti omasta tietoisesta mielestäni eettinen kysymys. Minusta on väärin miten eläimiä kohdellaan ja tapetaan. Olen vegaanina sitli vasta tuore ja mietin kysymyksiä esim. nahan ja villan käytöstä, sillä kumpaakin minulla löytyy ennestään ja ovat kestäviä ja laadukkaita materiaaleja. Ekologisista syistä periaatteessa, ainakin vielä, pääni hyväksyy ne? Tappaminen ei ehkä ole mielestäni täysin väärin, vaatiihan kissanikin lihaa ravinnokseen, mutta minä taas en? Tein lopullisen päätöksen koska rakastan valtavasti eläimiä, ja lihatiskit alkoi iljettää, myös suuri herkkuni kala alkoi ahdistaa ja surettaa lautasella ja en halunnut syödä toisen ruumista. Se ei ole mielestäni välttämätöntä. Kävin syksyllä Berliinissä, jossa ravintoloissakin sai vegaaniruokaa, ja en keksinyt enää tekosyitä puolustella lihan syöntiä. Jätin kalan ja vegaanipäivän kunniaksi myös kananmunan, koska sillekään en löytänyt enää perusteita.

      Delete
    2. Ja luulen, että sisimmässäni syyllistyn sairauksien puolusteluun, sillä henk.koht. mielestäni pahempana oireenani on ollut itseni haukkuminen, sairauksien mitätöinti ja syyllisyyden tunne "miksen pysty kaikkeen samaan, kuin terveet ihmiset". On ollut kivinen tie hyväksyä sairautta, mutta provosoiko oikeus sairastaa pahoinvointia? Tekisi mieli sanoa että totta kai bulimikon pitää antaa oksentaa ja masentuneen jäädä kotiin, mutta toisaalta en itse salli pitää sairauksia myöskään tekosyynä laiskotella tai sössiä olan takaa syömiset. Ajattelisin parhaaksi tavaksi ettei pidä antautua sairaaloiselle käytökselle ja tuudittautua puolusteleviin perusteluihin, MUTTA ei pidä myöskään jäädä makaamaan tuleen ja syyllistämään epäonnistumisista. Omista teoista pitää kantaa vastuuta, mutta vastoinkäymisissä antaa anteeksi mikä on tapahtunut on tapahtunut.

      En tiedä vastasiko nämä kunnolla kysymyksiin, mutta innostuin fiksuista pohdinnoistasi! Kiitos ja olisi kiva kuulla mitä mieltä itse olet? <3

      Delete
  5. Ihana lukea että on mennyt vähän paremmin <3 suosta ylöspäin hitaasti mutta varmasti täälläkin. Lämmintä ja rauhallista joulunaikaa sulle. :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ihana kuulla, jos parempaan päin - edes pikkuisen, mutta varmasti olet matkalla. :) Hyviä pyhiä sinullekin!

      Delete
  6. Mulla menee aina juuri noin. Sen hetkistä oloa on vaikea arvioida, mutta jälkikäteen huomaa, ett kylläpä mulla meni huonosti, tai mullahan meni jo hetken aikaa hyvin.

    Mielenkiintoinen blogi sulla. Jään seurailemaan.

    ReplyDelete

HUOM ole kiltti ja käytä jotain nimimerkkiä anonymous-sijasta, että eri vastaajat erottuisivat. Vastaan kommentteihin tähän samaan boksiin. :) Ethän kommentoi vain mainostaaksesi omaa saittiasi. Kiits. Nyt haluan kuulla jokaisen ajatuksesi, hyvät ja pahat. Avautuminen on sallittua, ellei jopa suotavaa ♥