Monday, June 27, 2016

Saatanan valittajat

Hyvää juhannusta!

Sitten pieni avautuminen:

Tänään ärsyttää kaikki painostaan valittajat, marisijat ja inisijät, jotka ei vaan viitsi tehdä asioille mitään. En nyt puhu syömishäiriöisistä, vaan ns. tavallisista, terveistä, menestyvistä ihmisistä, joilla joko on huono itsetunto ja/tai jumahtanut jutut kuudesluokkalaisten tasolle. Aina on läskiä, alleja, tissejä, pyllyä, hyllyä ja lyllyä, mitä korostetaan ja tökitään sosiaalisessa mediassa, hakien sääliä, huomiota ja pönkitystä. Väsyttää, tylsää, passé.

Eiköhän läskien julkinen ruotiminen ole jo vanhentunut trendi, jonka karppaus, avocadopasta ja paisuva fitnessblogien buumi olisi saanut viedä jo mennessään?

Väsyttävää olla toipuva syömishäiriöinen, joka on elinarvonaan pitänyt painoindeksin pieneneviä lukuja tai vältettyjä ahmimispäiviä, ja katsoa tuttujen marinaa kesälomakiloista. Väsyttävää taistella joka päivä sitä vastaan ettei ääneen tai mielessään ääneen sättisi ja halveksisi itseään (toistuvista) epäonnistumisista, ja altistua "normaalien ihmisten" jatkuvaan painon ruodintaan. Hienoa kun Facebookissa on nykyään emootioiden liittäminen tykkäyksiin. Missä vain on "no älä saatana"-hymiö ja "olen toista mieltä, mutta en suostu antamaan sinulle huomiota että luin tästä tästä"-emoji?

"Yhyy, olen läski etten kehtaa tulla minnekään."

NO ÄLÄ TULE. Viinilasi pois kädestä ja kävelylle.

Kun on elänyt ruumiinkuvahäiriön kanssa, on oikeasti jäänyt kotiin itkemään ettei mahdu ovesta ulos, pelännyt että vie bussin penkillä liikaa tilaa tai ei onnistu ohittamaan toisia tuuppimatta läskeillä. Että on maailman napa, kaikkia ihmisiä kiinnostaa analysoida ja tuomita katseillaan painon nousua, kiristävää saumaa tai istuessa muodostuvia makkaroita. Kuin peitevoiteen alla sykkivä finni tai helman yläpuolelle jäävä silmäpako sukkahousuissa, sinä tiedät, tunnistat ja jännität nahoissasi piilotettua virhettä; yhtä ylimääräistä välipalaa, missattua vessassa käyntiä, puolen kilon painonnousua. Kaikki näkee, kaikkia kuvottaa.

Taisteltua vuosia oman ruumiin ja mielen kanssa, harjoiteltua ulos lähtöä ja seurasta nauttimista, tuntuu murskaavalta lukea läski-ininää kavereittensa sivuilta. Vaihdetaanko kroppia? Mitä sinulla on varaa valittaa! Tee asialle jotain! Etkö ajattele lainkaan toisia, paksumpia tai syömishäiriöisiä, noilla väitteillä?

Positiivisempaa viikkoa kaikille. x

7 comments:

  1. Fiilaan sua nyt aika kovaa. Kaikkein pahiten repi kommentti Facebookissa: "oishan se kiva olla silleen muodikkaasti anorektinen, ni ei tarvis kattella omia vatsamakkaroita koko ajan".

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiva kun fiilasit, mutta ahdistavaa joutua lukemaan tollaista! :(

      Delete
  2. Toisaalta... onko valittaminen vain diagnosoidun oikeus?

    ReplyDelete
    Replies
    1. ...Ei. Mutta ärsyttää saa! ;)

      Delete
  3. Mikäs nyt olikaan sen normaalin ihmisen määritelmä? Päättelitkö ulkoapäin tässä tapauksessa? Aijai. Mutta eihän ihmisiä saisi tuomita pelkän ulkonäön tai muun ulkoisen tekijän perusteella.

    Samalla ns. "oikeasti sairaat" valittavat sitä kuinka heitä ymmärretään väärin, eikä kukaan ota tosissaan. Ironista.

    ReplyDelete
  4. Hups. Rimanalitus.

    ReplyDelete
  5. Hmmm. Ymmärrän pointtisi, mutta samalla koen, että menin metsään. Sanotaanko nyt että ihmiset ylipäätään lietsovat itse negatiivisia asioita ja puhuvat aktiivisesti, usein huomaamattaan negatiiviseen sävyyn itsestään ja/tai muista. Luin joskus aiheeseen liittyvää artikkelia ja kommenttiosiosta bongasin, kuinka joku hieman vanhempi (varmaan keski-ikäinen) totesi, että etenkin vanhemmilla ihmisillä on tapana käydä keskustelua muiden ihmisten ulkonäöstä. Tyyliin "mitä sille kuuluu", "no mitäs sille, on lihonut viime näkemän." Miksi? En ymmärrä, miksi toisten ihmisten ulkoisesta olemuksesta pitää olla aina mielipide, joka lausutaan ääneen.

    Toivoisin, että oli ihminen sitten sairas (diagnoosilla tai ilman) tai terve ja "normaali" (mitä se ikinä sitten onkaan), havahduttaisiin omiin ajatusmalleihin ja tapoihin olla ja puhua. Kiinnitettäisiin huomiota omaan käytökseen ja olemiseen, koska oma toiminta on helposti reflektoimatonta. Sanoisin myös että harvapa meistä on täysin terve, jokaisella on pientä vinoumaa, toisilla enemmän kuin toisilla. Yhteiskunnan, median ja kaiken muun yhteisryöpytyksen paine saa ihmisen sättimään itseään ja kanssaihmisiään, oli kyse sitten työssä suoriutumisesta, vanhemmuudesta, opiskelusta tai allien kiinteydestä. Olkaamme armollisempia itsellemme.

    ReplyDelete

HUOM ole kiltti ja käytä jotain nimimerkkiä anonymous-sijasta, että eri vastaajat erottuisivat. Vastaan kommentteihin tähän samaan boksiin. :) Ethän kommentoi vain mainostaaksesi omaa saittiasi. Kiits. Nyt haluan kuulla jokaisen ajatuksesi, hyvät ja pahat. Avautuminen on sallittua, ellei jopa suotavaa ♥