Monday, September 05, 2016

Opiskelu ressiä

Viime kuu oli todella rankka, aloitin yhden intensiivikurssin, ja vaikka aihe olikin rakas, opettaja ihana ja itse etulyöntiasemassa ryhmässä, jännitti ja nolotti. Pyytelin anteeksi virheitä, kävin vessassa vetämässä henkeä etten näyttäisi itkua pidättelevältä, juuri ja juuri jaksoin parin tunnin päivät. Selvisin paljon paremmin kotona tekemässä kasaa läksyjä ja painamassa uusia asioita mieleen, mutta lähtö kotoa tuntui välillä ylitse pääsemättömältä.

Herään todella aikaisin, ja kl. 8-9 mennessä olen jo ehtinyt vatvoa..

Siellä ollaan oppimassa.. Entä jos en osaa? Häpäisen itseni. 
Kaikki tekevät virheitä - ihmiset tuomitsevat jos minä teen?
Ihmiset keskittyvät omiin asioihinsa mutta halveksivat jos läksyni on kesken
Opettaja on ihana ja kannustava petän hänet heikkouksillani
Kaikki katsovat kirjoja ja muistiinpanojaan mutta aistivat läskeyteni kun astun huoneeseen

Sen lisäksi, ahdistus ja masennus on iskenyt kovaa. Mikään ei motivoi, tunnu miltään, ja rintaan koskee ja painaa rauhottavista huolimatta. Saatan kotona riitaantua ja surkeana itkeä olemassaoloani.

Haluan olla positiivinen, mennä omassa rauhassa, antaa armoa ja aikaa itselleni. Hengittää syvää, yrittää uudelleen, pääasia että olen mukana ja teen oman panokseni ja jaksamiseni mukaan. Haluan nauttia, mistä teen. Kroppani on elinikäisesti kehityksessä, saan muokattua hiljaa ja terveellisesti siitä hoikemman, kiinteämmän ja kestävämmän. Minulla on kädet ja jalat ja ei pysyviä vammoja, joista olen kiitollinen. Pääsin opiskelupaikkaan kaikkien muiden hakijoiden joukosta, olen siis potenttiaalinen unelmieni ammattiin. Minulla on ihana kumppani, äiti, isovanhemmat ja ystävä, jolle voisin soittaa vaikka kolmelta yöllä.

Miksi silti aamuisin herään ja saatan vaan vajota maan uumeniin? Miksi jokin lyö pylvään rinnastani lävitse ja solmii makaamaan sohvalle viltin alle, ottamaan kissan lohduksi syliin. Haaveilen vanhoista itsetuhon keinoista, mutta taistelen niitä vastaan lääkkeillä ja vetämällä huomiota asioihin, joista ennen nautin. Tarvitsisin enemmän tukea, mutta olen umpikujassa, ulkopuolisille asiani on kunnossa.