Tuesday, August 22, 2017

Moi taas

Elämäntilanteen status: hyvä
Oma status: huono

Voisko tämä jo päättyä? Ei oikeasti jaksaisi sairastaa enää. Kiinnostaisi kiinnostaa tehdä jotain muuta, mutta masennus imee viimeiset mehut mielestä ja ruumiista.

Puuh, en tiedä mistä edes alottaisin. Olen vastaanottanut uutta hoitoa huonolla menestyksellä, syödä mussuttanut ylimääräistä satoja kertoja, lihonut, laihtunut vähän, lihonut lisää. BMI kevyen ylipainon puolella. Paskaa. Olin pari kiloa laihduttuani hetken tyytyväinen kroppaani: se oli normaalipainoinen, vaatteeni meni päälle, vatsa ei näyttänyt pullealta zeppeliiniltä. Mutta ennen menkkoja ruokahalu hipoo vain taivaisiin, ahdistukseen mussutan, oksennan, syön lisää, ja sitä rataa. Blaa blaa, sitä samaa vanhaa.

Sain lähetteen takaisin syömishäiriöhoitoon näin parin vuoden tauon jälkeen. Vaikka hoidon suhteen on ollut epätoivoinen olo: on kokeiltu osastoja, ryhmiä, lääkkeitä, lisää lääkkeitä, terapiaa ja ties mitä muuta niin ettei ole juuri mitään enää tarjolla. Mitä syömishäiriöhoidolla olisi mulle tarjottavaa? No, olen sen suhteen optimistinen, nyt kun olen ihan eri ikäinen, oireinen ja toisella motivaatiolla liikkeessä. Varmaan hoitokin on kehittynyt viimeisten vuosien aikana.

Nyt mua aikuisten oikeasti kyllästyttää ja haluan tsempata ilman että takaraivossa pyörii rangaistukset ja epärealistiset laihdutustavoitteet. Haluan laihtua ne muutamat kilot kyllä, mutta se on aika lailla "biologista normaalipainoani"(?). Häiriölle liikaa, mutta potenttiaalisesti voisin tyytyä siihen. Jatka elämää isona mutta terveenä, kunhan en näin isona, vaan normaalipainoisena.

Kun paranen haluaisin tehdä ehkä jotain vertaistukiduunia syömishäiriöisten parissa.

xx

Monday, February 13, 2017

Moikka kaikille! Mietin jo pitäisikö lopettaa blogaaminen, kun ei ole ollut erityisesti asiaa. Tai pikemminkin, minulla ei ole ollut asiaa jaettavaksi. Olen aika paljon sanonut täällä mitä haluan, ja vaihtanut elämässäni vähän toista levyä. Samalla olen ehkä vähän valikoinut mitä asioita haluan itsestäni kertoa.

Oikeastaan tauko blogaamiseen tuli yhden ihmissuhteen yllättäen päätyttyä. En halua antaa asialle ylimääräistä arvoa, mutta lyhyesti sanottuna petyttyäni mille tasolle ihmiset voivat selittämättä heittäytyä, olen paljon valikoivampi ihmissuhteissani. Punnitsin uudelleen ketä haluan oikeasti päästää lähelleni, tietäen että jotkut lukevat myös blogia. Olen todella tyytyväinen nykyisiin ihaniin ja luotettaviin ihmissuhteisiini, ja koen olevani asian kanssa hyvässä paikassa.

Viimeisen 1/2 vuoden aikana olen tehnyt muutoksia, esimerkiksi puhun nykyään avoimemmin että sairastan masennusta. Voin olla onnellinen ja iloinen persoonani, mutta silti masentunut. Aika moni suomalaisista sairastaa ko. tautia jossain kohtaa elämässään, joten hyvin todennäköistä että ihmiset ymmärtävät jollain asteella ennemmin kuin juoksevat karkuun. Samoin olen ruvennut puhumaan avoimemmin taustastani syömishäiriön kanssa, mutta pidän nykytilannetta vielä sen verran arkana ja henkilökohtaisena että valitsisin ympäri ämpäri puhua asiasta. Ellei joku erikseen kysy nykypäivän suhtautumista ruokaan.

Mutta mitä tulee asioihin joista haluan jakaa kirjoittamalla, en tiedä. Ehkä päivittelen tänne sen mukaan miltä tuntuu. Päässäni on aika paljon ajatuksia, mutta en koe olevani niiden kanssa yksin ja voin tarvittaessa kanavoida niitä luovaan työhön tai urheiluun. Olen ruvennut pitämään toista blogia ihan muusta aiheesta, yhä piirrän, valokuvaan ja käytän luovuuttani johonkin muuhun. Olen onnellinen löydettyäni vihdoin oman urheilulajin, mihin olen voinut mennä ja hurahtaa.

Näin tällä erää, palaillaan ja voikaa hyvin! :)